“He näkevät arvoa siinä missä me muut näemme pelkkää roskaa.”
Dokumentti käsittelee suomalaisten sekä yleisemmin länsimaalaisten kulutustottumuksia elektroniikan osalta. Sitä, että juuri mitään ei korjata eikä oikeastaan mitään rakenneta itse. Kaikki pitää olla uutta ja vanhoille tavaroille ei nähdä arvoa elleivät ne ole antiikkia. Tavaraa hankitaan mielijohteesta ja pois heitetään kaikki vähänkin tarpeeton tai epäkuntoinen. Laitteiden elinkaari raaka-aineesta ongelmajätteeksi lyhenee jatkuvasti. Markkinoiden luodessa kuluttajalle kiihtyvällä vauhdilla uutta teknologiaa, nousee esiin kysymys mitä me teemme kaikella vanhalla?
Elokuvan tarina kertoo neljästä nuoresta miehestä, jotka muodostavat ryhmän nimeltä Kokeellisen Elektroniikan Seura (KOELSE). He keräävät ihmisten pois heittämää elektroniikkaa ja rakentavat tästä “romusta” elektronisia soittimia ja taideinstallaatioita. Heidän käsityksensä musiikista, hauskanpidosta sekä kulutuksesta eroaa valtavirrasta. Se mikä muille on monesti arvotonta romua on heille kallisarvoista tekniikkaa, jonka uusiokäyttöön ryhmän koko toiminta perustuu. KOELSE ei varsinaisesti ole bändi, se ei myöskään ole varsinainen taideyhteisö vaan lähinnä elämänfilosofia, joka nojaa yhdessä tekemiseen ja vanhan elektroniikan uudelleen käyttöön.
KOELSE opettaa myös erilaisissa työpajoissa elektroniikkaa ja itse tekemistä ja ennen kaikkea sitä, että tavaran arvo ja käytettävyys ei määräydy sen mukaan kuinka paljon sitä on mainostettu tai mikä sen hinta kaupassa on vaan, että myös itse tekemisen ilolla on suuri merkitys.
KOELSE on esiintynyt Suomessa ja Euroopassa pienistä klubeista ja festivaaleista aina arvostettuihin konserttisaleihin. Toisinaan heidät nähdään erikoisina hippeinä ja toisinaan vakavasti otettavina taiteilijoina. Heillä on yhteistyökumppaneita ympäri Euroopan. Valtavirran sivussa elää kokonainen alakulttuuri, joka näkee arvoa siinä missä “me muut” näemme pelkkää roskaa.
koelse 